Virtahepo olohuoneessa

11 v hääpäivä oli viime viikolla. Mies yllätti minut täysin, kun oli laittanut kukkakauppiaan tuomaan ruusukimpun minulle töihin.
Ihan vasta pohdimme mieheni kanssa yhdessä elettyä elämäämme. Ennen avioliittoa oli aika, jota edelleen hämmästelemme. Hämmästelemme sitä, että olemmeko tosiaan eläneet siellä, ihanko oikeasti me olemme kokeneet kaikki ne asiat. Kaikki ei ole aina ollut niin ruusuista. 

Samalla kun kirjoitan tätä, maikkarilla Enbuske haastattelee Marko Kulmalaa aiheesta alkoholismi. He pohtivat, miksi Suomessa alkoholismista toipumiselle on huonot ennusteet, Yhdysvalloissa taas paremmat. Kulmala toteaa, että ainakin siellä on alkoholismiin hyvä varhaisen puuttumisen malli mm. töissä ja koska siellä alkoholismi ei ole tabu.

Olemme puhuneet miehen kanssa, että ehkä kirjoitan täällä palan meidän yhteistä, mennyttä elämää. Sillä ajatuksella, jos siitä joku saisi avun, ymmärrystä, jonkin tarvittavan sysäyksen itselleen. Mutta jotenkin aloin empimään. Mieleen nousi ajatuksia: Entä jos muiden mielikuva minusta ja perheestäni muuttuu? Entä jos suhtautuminen meihin, mieheeni muuttuu? Mutta tuon haastattelun jälkeen päätin kuitenkin kirjoittaa. Ei tässä ole mitään salattavaa. Puolisonikin tarjoaa mielellään tukea asian kanssa kamppaileville, ja on toiminut tukihenkilönä ja tehnyt päihdetyön kanssa yhteistyötä "kokemus-asiantuntija" äänenä. 
Aloitan kertomalla sen, kuinka minuun on nuorempana vedonnut jännitys ja vaaralliset tilanteet. Sellainen "paha poika". Siinä imussa mieheenikin silmäni taisin iskeä. Minussa on myös ollut vahvasti hoitaja-viettiä. Sekin osa varmasti sanoi sanansa mihin suuntaan kulkea. "Kyllä minun rakkaus parantaa." Toden totta olen tuolla tavoin sinisilmäisesti uskonut. Ei se aina riittänyt.

Se mikä oli jollainlailla hauskaa ja siistiäkin nuorena kokea, muuttui ensimmäisen raskauden alkaessa ahdistavaksi ja pelottavaksikin. Tiedättehän termin Virtahepo olohuoneessa? Sellainen meillä lymysi. Hyvin hämmentynein ja loukkantunein fiiliksin sitä katselin. Pohtien Mitä ihmettä tapahtuu

Virtahevon nimi oli  puolison PäihdeongelmaKuvioon kuului lauseet: Sitten minä lopetan, kun vauva syntyy. Kunhan muutetaan, niin sitten tämä loppuu. Kunhan nämä juhlat on ohi, niin sitten lopetan.

Siihen kuului krapula-päivät, jolloin hyviteltiin ja oltiin niin onnellisia ja rakastuneita. Siihen kuului piilotettuja pulloja/pankkikortteja/rahoja. Siihen kuului selvien päivien seuraamista ja jännittämistä, milloin ne katkeaa. Oli perään soitteluja, kymmeniä soittoja peräjälkeen kun toinen ei vastannut. Itkuja yön pimeydessä, vatsan kouristuksia. Siihen kuului yöllistä ryminää tai hiljaisia aamuja, jolloin eilen lähteneet kengät eivät olleet aamullakaan palanneet - jos edes seuraavana iltana. Siihen kuului vieraiden nyrkkien oven paukutusta, raha-huolia ja runsaasti rikottuja lupauksia. Siihen kuului valehtelua, puolusteluja ja riitoja. Siihen kuului runsaasti häpeää. Muiden ihmettelyjä siitä miksi en eroa. Oma toteamus: Jos se rakastaisi, niin se lopettaisi. Kuului melkeinpä kaikki nämä. Siihen kuului niin paljon muutakin, aineksia moneen soppaan ja monessa eri muodossa. Lopulta siihen kuului öistä halua tukehduttaa se virtahepo. Pelkoa, että minä oikeasti teen niin. 
Onneksi jokin Korkeampi meidän elämään puuttui ja elämä sai uuden suunnan. Siihen muutoksen kuului kuntoutusta, eheytymistä, vertaistukea, uusien tapojen/rutiineiden luomista, terveempää elämää, rajojen laittoa, riippuvuuden läpikäymistä, kaiken takana olevien haavojen hoitamista. Alku oli hankala eikä elämä hetkessä muuttunut raittiudenkaan myötä. Mutta pikku hiljaa, pienin askelin ja kriisein on edetty tähän päivään, jossa kaikki on paremmin kuin koskaan. Syvä kiitollisuus koetuista asioista, koska ne ovat tehneet minusta elämää avarammin katsovan ja ymmärtävän ihmisen. Kiitollisuus on suuri siitäkin, että ns. hyvissä ajoin elämä sai uuden suunnaan eikä lapset ole joutuneet elämään sitä elämää lukuunottamatta esikoisen paria ensimmäistä vuotta. Tänään puolison elämä on raitista kaikkien päihdyttävien aineiden osalta, päivän kerrallaan, nyt siis jo 12 vuotta ollut. 

Se mitä haluan sanoa, tässä valossa ja yksityishenkilönä, päihdeongelman läheisille: Älkää jääkö yksin, hakekaa tukea ja apua, vertaistukea - se on ollut kultaakin kalliimpaa minulle. Pysykää mahdollisimman totuudellisena. Piilottelu ja salailu kuluttaa - se antaa voimaa sille varjoissa lymyävälle mörölle. Ennen kaikkea kuunnelkaa itseänne ja kysykää itseltänne kuinka jaksatte <3 


Päihdeongelma koskettaa muitakin kuin itse asianosaista. Koko perhe kärsii siitä. Joskus niin, että päihteiden kanssa kamppaileva huomaa tallaavansa polkujaan lopulta yksinään. Kyllä sitä hartaasti aina toivoo, että he pääsisivät selville vesille - jo itsensäkin vuoksi. Itse ajattelen päihteiden ongelmakäytön olevan oire jostain. Jostain joka huutaa tulla kuulluksi, mutta joka lopulta tukahtuu viinan, lääkkeiden ja huumeiden alle. Mikäli sitä ei uskalla kuunnella. 


(Ps. Edellisessä postauksessa arvonta.)

44 kommenttia

  1. Voi miten rehellinen ja avoin kirjoitus! Olet niin rohkea, olette molemmat! Sydämeni iloitsee puolestanne ja siitä, että olette selviytyneet yhdessä! Rakkautta teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 <3 Rakkautta sinulle ja perheellekin hurjan paljon <3

      Poista
  2. Onnea hääpäivän johdosta! Ja hienoa, että uskalsit kirjoittaa. Uskon, että mitä avoimemmin uskalletaan kertoa omista ja perheen kipeistä asioista, sitä todennäköisemmin niihin liittyvät mahdolliset tabut alkavat liueta. Jos vaikeista asioista vaietaan ja niitä piilotellaan, se ei auta ketään.
    Itselleni tuollainen kipeä aihe oli sairastamani masennus, kun lapset olivat pienempiä. Se tuntui "väärältä" - mennä nyt sillä tavalla masentumaan, kun oli kaksi tervettä lasta - mokoma kiittämätön äiti... Mutta kun avasin suuni ja puhuin siitä ihmisille, sainkin myötätuntoa, vertaistukea ja ymmärrystä ihan roppakaupalla. Huomasin, etten ollut mitenkään omituinen otus sittenkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ja niin minä uskon minäkin - mitä enemmän vaikeita asioita uskalletaan tuoda esille, sitä vähemmän ne on paksun sumun alla piilossa.
      Ihana, kiitos kun jaoit oman kokemuksen masennuksen kanssa <3 Kuinka moni muu kamppaileekaan myös tuon kanssa.

      Poista
  3. Mun mielestä on hienoa, että puhutaan avoimesti niistä vaikeistakin asioista ja vielä hienompaa on kun saa huomata, että niistäkin on selvitty. Ihan mahtavaa, että yhdessä olette vahvoina edelleen ja että se halua auttaa ja rakastaa toista pysyi niinä vaikeinakin aikoina.
    Onnea teille ja monta rakkauden täyteistä vuotta lisää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaikesta myös selvitä <3 Kiitos hurjasti sinulle <3

      Poista
  4. Turhaan murehdit blogisi puolesta, hienoa että kirjoitit aiheesta. Onnea teille.

    VastaaPoista
  5. "Hassua". Luen juuri otsikon nimistä kirjaa.

    Kaikilla meillä on taustamme enkä minä ainakaan tuomitse ketään. Kaikki olemme varmasti tehneet parhaamme niillä eväillä joita meillä on.

    Äitini oli myös alkoholisti :(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3<3 Minäkin olen lukenut sen kirjan, taisi olla juuri raittiuden alkupäässä. Keskimmäinen kappaleesi on niin kauniisti sanottu - juuri näin <3 Kuinka monen muun lähipiirissä onkin alkoholisteja :( <3

      Poista
  6. Onnea hääpäivän johdosta!
    Hieno kirjoitus. I

    VastaaPoista
  7. Rohkea ja hieno postaus. Toivottavasti tämä auttaa sellaisia, jotka ovat samantapaisessa tilanteessa.

    VastaaPoista
  8. Miten joku voisi jättää blogisi sen vuoksi, että olet avoin ja rehellinen, en usko, että kukaan! :)
    Ihana, että asiat ovat nyt hyvin.
    Onnea hääpäivän johdosta! ♥

    VastaaPoista
  9. Upeaa, että olette avautuneet asiasta ja näin hälvennätte tabujen rajoja kauemmas. Usein toisten polut ja tiet tuntuvat niin keveiltä tallata, mutta eipä paljoakaan tarvitse verhon taakse kurkata huomatakseen, että jokaisella on murheensa. Joillakin ne on enemmän piilossa ja joillakin esillä. Voimia teille jatkossakin ja paljon onnea hääpäivän johdosta! Iloa ja Valkeutta eloonne <3.

    VastaaPoista
  10. Onnea hääpäivän johdosta ! Upea ja rehellinen kirjoitus. Aurinkoa loppuviikkoon !

    VastaaPoista
  11. Onnea ja olipa hieno postaus. Hatun noston paikka*

    VastaaPoista
  12. Onnea hääpäivän johdosta! Hienoa, että uskalsit kirjoittaa arasta aiheesta.
    Voin vain kuvitella kuinka rankkaa teillä on ollut, mutta onneksi ne hetket ovat jo takana päin.
    Nyt myös ymmärrän, mistä elämänviisautesi kumpuaa. Ilman noita rankkoja kokemuksia et olisi sinä, tässä ja nyt ♥︎

    VastaaPoista
  13. Voi Katja miten hieno, avoin, rehellinen ja ennen kaikkea raitis kirjoitus maamme suurimmasta uhkasta, päihderiippuvuudesta. Kiitos todella paljon vertaistuestasi tämän kirjoituksen muodossa. Alkoholistin läheisenä ja läheisriippuvuutta sairastavana on hienoa nähdä, miten rehelisyys omista tunteista ja koetuista asioista alkoholistin läheisenä vie pois kamalan häpeän joka sairauteen liittyy. Päihderiippuvuus on tunnetusti perhesairaus, joka sairastuttaa poikkeuksetta jokaisen läheisen tavalla tai toisella.
    Olen todella onnellinen tilanteestanne nyt ja siitä, että voitte elää täysipainoista elämää nyt ilman päihteen orjuutusta. Monta lämmintä vertaistukihalausta! ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana vastaus, yhdyn tähän <3 <3 Ihana, kun annoit vertaistukihalauksen, se lämmittää suuresti <3 Niin montaa ihmistä näen päihderiippuvuuden pyörteissä, ja se surettaa :/

      Poista
  14. Ihailtavaa rehellisyyttä vaikeasta aiheesta. Onnea teille <3

    VastaaPoista
  15. Paljon onnea hääpäivänänne! <3
    Ja kiitos rohkeasta ja hienosta kirjoituksesta. Varmasti kaikkien suomalaisten lähipiiriin jossain määrin kuuluu alkoholin väärinkäyttäjiä, avoimuutta ja rohkeaa keskustelua aiheesta tarvitaan.
    Ihana kuulla kuinka onnellisesti tarina teillä on kääntynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Minustakin avointa keskustelua kaivataan <3 Toivottavasti tämä antaa toivoa heille, jotka vielä kamppailevat asian parissa.

      Poista
  16. Todella tärkeä kirjoitus. Hienoa, että uskalsit kirjoittaa, toivottavasti joku, joka kaipaa vertaistukea, löytää tämän.
    Ja hirmuisen paljon onnea teille hääpäivänä!

    VastaaPoista
  17. Rohkea esiintulo vaikean asian kanssa. Upeaa, että elämänne on nyt hyvin ja olette edelleen yhdessä. Onnea hääpäivän johdosta ja kaikkea hyvää elämäänne.

    Suloinen kuva :)

    VastaaPoista
  18. Kyllä oli rohkea ja hieno kirjoitus. Opettaa myös sen, että liitto on tahdon asia välillä ja vaatii vahvuutta ja voimaa. En nyt lähde syväluotaamaan alkoholismia, koska kokemusta on siitä mitä olen lukenut, mutta tästä varmasti saa moni vertaistukea ja mielestäni on erittäin hienoa ja kunnioitettavaa että vaikeista asioista puhutaan.

    Uskon myös siihen, että juuri nuo vaikeudet ovat hitsanneet teidät niin hyvin yhteen ja osaatte arvostaa toinen toisianne ja rakkautenne on jotain suurta ja syvää. Miehellesi myös hatunnosto, että antoi kirjoittaa asiasta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Minäkin uskon, että juuri monien vaikeuksien kautta, niistä yhdessä selvittyä, välillämme on lujempi side :)

      Poista
  19. Rohkea postaus, ihailen rohkeuttasi ja vahvuuttasi! Olen aistinut alusta lähtien - miksi blogiin ylipäänsä samastuin/ihastuin - jotain sellaista elämänkokemusta sinussa, joka todella tulee vain elämällä ja kokemalla. Sen on nähnyt rivien välistä, kun on osannut nähdä. Uskon, että juuri tuon kaiken kokemanne takia/ansiosta olette hioutuneet miehenne kanssa yhteen. Arvostan miestäsi, että hän antoi luvan kirjoittaa tarinanne näkyväksi. Se jos mikä kertoo vahvuudesta ja siitä, että on selviytynyt, kumpikin omalla tahollaan, omina yksilöinä, mutta myös te yhdessä. <3

    VastaaPoista

Kommenttisi tuo minulle suuresti iloa! :)